menu facebook instagram twitter linkedin open close slogan play

Tietokirjallisuuden Finlandia 2016 Mari Manniselle

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret

 

Toimittaja Mari Mannisen teos Yhden lapsen kansa pureutuu Kiinan kiisteltyyn synty- vyydensäätelyohjelmaan. Yhden lapsen politiikka (1980–2015) vaikutti tavalla tai toisella jokaisen kiinalaisen elämään ja tunkeutui syvälle ihmiselämän yksityisimpiin puoliin.

Manninen haastatteli kirjaansa varten 16 perhettä eri puolilla Kiinaa. Kirjassa pääsevät ääneen niin vanhempiensa hylkäämät lapset kuin lapsensa hylänneet tai hylätyn lapsen adoptoineet vanhemmat. Kirjassa kerrotaan myös laittomista henkilöpaperittomista lapsista, ainokaisensa menettäneistä äideistä sekä perhesuunnitteluviranomaisesta, joka vahti kyläläisten kuukautisia.

Yhden lapsen politiikka luotiin hillitsemään Kiinan väestönkasvua ja nostamaan maan talouskasvua. Kiinassa ajateltiin, että kasvava väestö syö halutun talouskasvun. Siksi vaurautta kasvatettiin ja syntyvyyttä pienennettiin. Synkimpänä vuonna 1983 tehtiin yli 15 miljoonaa aborttia ja 20 miljoonaa sterilisointia. Politiikan säännöt vaihtelivat alueittain, mutta pitkään kullekin seudulle oli säädetty vauvakiintiö. Jos raskaus alkoi ilman lupaa, naista kannustettiin – välillä pakotettiin – aborttiin. Liikalapsesta rangaistiin sakoilla tai potkuilla töistä. Kampanja koetteli kiinalaisnaisten henkistä ja fyysistä terveyttä monella tapaa.

Yhden lapsen kansa myös oikaisee harhaluuloja. Suurin niistä lienee se, että Kiinassa olisi ollut vain yhden lapsen perheitä, vaikka esimerkiksi maaseudulla tyttölapsiperheelle sisarus sallittiin. Yhden lapsen politiikan hyvä puoli oli se, että perheet panostivat tyttäriin- sä ja valtavat joukot tyttöjä ovat saaneet yliopistokoulutuksen ja uran.

Vaikka länsimaalaiset pitävät yhden lapsen politiikkaa julmana, suuri osa kiinalaisista uskoo, että politiikka oli tarpeellinen. He tiedostavat valtavan lukumääränsä ja joutuvat kilpailemaan koulutuksesta ja työpaikoista aivan eri mittakaavassa kuin esimerkiksi euroop- palaiset.

Yhden lapsen politiikan jälkeen Kiinassa keskustellaan puolison löytämisestä, väestöpy- ramidin vääristymisestä ja huoltosuhteen vaikeutumisesta. Keskustelua ei käydä kampanjan kovasta inhimillisestä hinnasta tai naisten ja perheiden tekemistä moraalisista valinnoista. Ainoat lapset ovat syyllisen tietoisia vanhempiensa uhrauksista, koska vanhemmat ovat käyttäneet ison osan tuloistaan ainokaistensa kasvatukseen ja koulutukseen. Haastateltavat paljastavat kirjassa elinikäiset surunsa ja häpeänsä – mutta myös ilonsa ja kiitollisuutensa.

Lokakuussa 2015 Kiina ilmoitti, että maassa siirrytään kahden lapsen politiikkaan. Vuoden 2016 alusta lähtien kaikilla perheillä on oikeus kahteen lapseen. 35 vuotta kestänyt yhden lapsen politiikka oli vihdoin päättynyt.

Toimittaja Mari Manninen (s. 1971) asuu neljättä vuotta Pekingissä ja kirjoittaa Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta eri medioihin. Hän palaa Suomeen 2017 alussa ja jatkaa työssään Helsingin Sanomissa.